Miten minusta tuli röntgenhoitaja?
Kolmas kerta toden sanoo.
Työkavereiden ja muiden kollegoiden kanssa tulee usein juteltua siitä, miten kukin päätyi röntgenhoitajaksi. Monella tarina alkaa tutusta – esimerkiksi tädistä, joka toimi röntgenhoitajana ja inspiroi nuorempaa sukupolvea. Usein kuulee myös, että terveydenhuoltoala kiinnosti, mutta sairaanhoitajan työ ei tuntunut omalta. Niinpä röntgenhoitajan koulutus valikoitui melkein sattumalta – ilman tarkkaa tietoa siitä, mitä työ oikeastaan pitää sisällään.
Minun polkuni oli hieman erilainen. Luin röntgenhoitajaksi vähän yli kolmekymppisenä – se oli jo kolmas ammattini. Lapsuuden toiveammattejani olivat valokuvaaja, röntgenhoitaja ja laulaja. Olen saanut toteuttaa ne kaikki, ja jokaisessa olen myös työskennellyt.
Syksyllä 2006 huomasin sanomalehti Ilkassa ilmoituksen: Seinäjoella alkaisi filiaaliröntgenhoitajakoulutus Pirkanmaan ammattikorkeakoulun alaisuudessa. Mahdollisuus opiskella yksi unelma-ammateistani kotikaupungissa tuntui liian hyvältä ohitettavaksi. Laitoin hakupaperit sisään sen enempää epäröimättä. Pääsin kouluun ja aloitin opinnot 7.1.2007 – nuorin kolmesta pojastani oli silloin vasta kolmen kuukauden ikäinen.
Mutta mistä innostukseni röntgenhoitajan työhön sai alkunsa? Lapsena olin äärimmäisen tapaturma-altis. Äitini aavisti puhelimen soidessa työpaikallaan, että tulossa oleva puhelu oli hänelle terveyskeskuksesta jo ennen kuin nosti luurin – lankapuhelinaikana se vaati melkoisen hyvän vaiston. Olin usein röntgenissä – milloin minkäkin raajan kuvauksessa – ja kipsikin oli tuttu juttu. Opin jopa itse asettelemaan raajani oikeaan kuvausasentoon. Ihailin röntgenhoitajia: he käyttivät hienoja laitteita ja näkivät röntgenkuvien kautta ihmisen sisälle. Se tuntui taianomaiselta.
Opintojen edetessä ymmärsin, että röntgenhoitajan työ on paljon enemmän kuin pelkät natiivikuvaukset. Työskentely yksityissektorilla on ollut antoisaa – jokainen päivä on erilainen. Teen natiivikuvauksia, magneettitutkimuksia, hammaskuvauksia, kliinisiä ja seulontamammografioita, varmistustutkimuksia sekä ultraäänitutkimuksia ja vakuumibiopsioita yhdessä radiologin kanssa.
Olen edelleen innostunut työstäni. Tulen joka päivä iloisena töihin ja olen kiitollinen siitä, että löysin ammatin, jossa todella viihdyn – eläkeikään saakka. 😄
Syyskuun blogistina on Suomen Röntgenhoitajat ryn hallitukseen kuuluva Maarit Markkanen Seinäjoelta. Maarit työskentelee röntgenhoitajana yksityissektorilla ja hän on myös mukana ammattiyhdistystoiminnassa.