Valtaa vai mielivaltaa?
Vallankäyttö terveydenhuollossa on osa normaalia työtä. Jos eettisistä periaatteista ei puhuta eikä valtaa tunnisteta, opituista käytännöistä tulee helposti mielivallan peruskurssi.
Aloittaessani työuraani röntgenhoitajana minua ohjeistettiin työpaikalla, että vuodeosastolta tulleen potilaan pyytäessä päästä tarpeilleen hänelle sanotaan, että osastolla auttavat sitten vessaan. En kyseenalaistanut, koska näin toimintatavat opittiin silloin – sillä pimeimmällä keskiajalla, jota kutsuttiin myös 2000-luvun aluksi.
Kasvaessani sekä ihmisenä että ammattilaisena aloin miettiä, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla. Kun kaikki energia ei enää mene itse työstä selviytymiseen, alkaa pohtia eettisiä näkökulmia. Mietin millä eettisellä perusteella voisin kieltää toista ihmistä pääsemästä vessaan? Siinä missä ihminen voi esimerkiksi päättää, että tänään en syökään mitään, ei ole mahdollista päättää, että tänään en käykään tarpeillani.
Röntgenhoitajaopintoihin kuului meillä hoitotieteen teoriaa. Perehdyimme kyllä hoitotieteen professori Katie Erikssonin karitatiiviseen teoriaan, mutta puhuimme vähän siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Emmekä ainakaan siitä, millaisia vallankäyttäjiä olemme potilaita kohtaan.
Olen kysynyt kollegoiltani, käyttävätkö he työssään valtaa ja intuitiivinen vastaus on kauhistunut “en tietenkään”. Kun keskustelua vie pidemmälle, huomaa nopeasti, että vallankäyttö on niin vieras käsite, että se tulkitaan helposti samaksi kuin mielivalta.
Jos voin päivittäin pyytää ihmistä riisuuntumaan puolialastomaksi ja hän tottelee täysin kyseenalaistamatta, enkö silloin käytä valtaa? Jos voin laittaa ihmisen aukkoihin erilaisia välineitä, pistää neulalla ja lukita hänet huoneeseen, enkö silloin käytä valtaa?
Jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen työ on täynnä tilanteita, joissa käytämme valtaa potilaitamme kohtaan. Potilaat myös useimmiten tottelevat, koska olettavat – ja tietysti pääsääntöisesti ihan perustellusti – meidän tavoittelevan puhtaasti heidän parastaan. Ongelma on se, ettemme puhu tästä vallankäytöstä. Ja sellaisten asioiden olemassaoloa on vaikea hahmottaa, joista ei puhuta.
Mikäli ihminen ei ymmärrä käyttävänsä valtaa, näen siinä todellisen riskin päätyä käyttämään mielivaltaa. Se ei ole välttämättä tahallista, mutta voi tulla perimätietona siirtyneinä toimintatapoina tai henkilökuntapulan aiheuttamana keinona hallita kaaosta.
Mitä lempeän hoidon filosofiaan perehtynyt Katie Eriksson sanoisi, kun vessaan pyytävälle potilaalle todetaan: “Teillähän on vaippa”? Kuinka moni aikuinen ylipäänsä valitsisi tehdä tarpeensa vaippaan, jos vaihtoehtona on päästä wc:hen? Kuvittele, että esihenkilösi sanoisi huomenna töissä, ettei sinun tarvitse poistua työpisteeltä – voithan käyttää vaippaa. Olisiko se mielivaltaa?
Kysymys ei ole pelkästään tarpeiden tekemisestä housuihin, mutta se on hyvä esimerkki, koska tavoitamme helposti tilanteen nöyryyttävyyden. On mielestäni tärkeää herätä siihen tosiasiaan, että me röntgenhoitajina käytämme työssämme valtaa. Ja ainoa tapa käyttää valtaa eettisesti on aloittaa siitä, että on tietoinen valta-asemastaan.
KIRJOITTAJA Fox Marttinen on Suomen ensimmäinen oikeusröntgenhoitaja (MSc Forensic Radiography). Hän työskentelee HUS Diagnostiikkakeskuksessa sekä toimii Suomen Röntgenhoitajien hallituksessa ja Radiografian tutkimusseuran varapuheenjohtajana.