Haastavat päivystyspotilaat
Kesän lähestyessä päivystykset täyttyvät tapaturmista ja kiireestä, eikä haastavin potilas ei aina ole se, jota etukäteen ajattelee.
Usein omat ammatilliset rajat tulevat vastaan yllättävissä tilanteissa – ja juuri niissä on suurin mahdollisuus kasvuun.
Kesä tuo kiireen ja kaikenlaisia potilaskohtaamisia mukanaan
Kesä kolkuttelee jo kulman takana, mikä lisää tapaturmia ja asiakkaita päivystyksissä. Olen työskennellyt reilut 15 vuotta röntgenhoitajana, joista vähän yli 13 vuotta päivystysyksikössä. Olen työssäni nähnyt ja käynyt myös monia keskusteluja kollegoiden kanssa haastavista, aggressiivisista ja joskus jopa arvaamattomistakin potilaista. Eteen voi tulla melkeinpä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä ja varmaan suurin osa hoitajista kokee nämä tilanteet haastaviksi ja pelottaviksi, ja toki varovaisuus ja rauhallisuus on aina valttia.
Vaikein potilas ei olekaan aina se, jota luulit
Olen työskennellyt ennen röntgenhoitajaksi valmistumistani ja urani aikana turvallisuusalalla melkein 25 vuotta ja minulle on ehkä hieman noloakin tunnustaa, että minulle se haastavin potilas ei ole se pahalla tuulella oleva humalainen henkilö, vaan 2–5 vuotias taapero, joka on vähintäänkin yhtä kauhuissaan minusta kuin minä hänestä.
Jotenkin olen aina kokenut, että en osaa toimia ja puhua lasten kanssa niin hyvin kuin haluaisin. Olenkin seurannut usein kateellisena kollegoideni ammattitaitoa, miten he osaavat ottaa lapsen kokonaisvaltaisesti huomioon, samalla selittäen mitä tekevät ja mitä tapahtuu seuraavaksi.
Minun onkin pitänyt ihan tarkoituksella saattaa itseni tilanteisiin, jotka eivät ole minulle niitä helpompia ja olen saanut huomata, että eivät lapsipotilaat olekaan niin ”pelottavia”, ja vielä viidentoista vuodenkin jälkeen olen huomannut, että minulla on reilusti tilaa ammatilliselle kasvulle ja itseni kehittämiselle.
Kun oma osaaminen joutuu testiin
Vaikka röntgentutkimus saattaa vaikuttaa hyvin tekniseltä suoritukselta. Potilas oikeaan asentoon, otetaan kuvat ja tutkimus on ohi, mutta lasten kohdalla tilanne ei aina ole niin yksinkertainen. Olen huomannut, että vaikka lapsipotilaan tutkimukset ovat haastavia ja vaativat monesti kärsivällisyyttä niin ovat ne usein myös hyvin palkitsevia.
Lasten kuvantaminen voi olla yllättävän haastavaa, mutta samalla myös erittäin palkitsevaa. Jokainen tutkimustilanne on hieman erilainen, ja usein se vaatii röntgenhoitajalta kärsivällisyyttä, luovuutta ja hyvää tilannetajua.
Jokainen potilas on erilainen
Erilaiset ihmiset ja potilaskohtaamiset ovatkin tämän ammatin parhaita hetkiä, vaikka ne usein tässä ammatissa jäävätkin lyhyeksi. Siinä lyhyessä ajassa onkin tärkeää, että saat potilaan tuntemaan itsensä kuulluksi, huomioiduksi ja luotua turvallisen ympäristön, jossa potilas voi luottaa, että kaikki on hyvin ja hän on turvallisissa käsissä.
Loppujen lopuksi, olipa potilas millainen tahansa, pieni taapero, ikäihminen tai hieman arvaamatonkin täytyy tutkimus suorittaa mahdollisimman yksilöllisesti ja potilaan tarpeita vastaten. Unohtamatta ohjausta ja tukea, potilasturvallisuutta ja potilaan yksilöllistä huomiointia.
Meidän roolimme on ratkaiseva
Me röntgenhoitajina olemme keskeisessä roolissa, jotta potilas saa oikean diagnoosin, turvallista hoitoa ja hyvän hoitokokemuksen ja tällä lyhyellä kohtaamisella on potilaan hoidon kannalta suuri merkitys.
Hyvää alkanutta kevättä!
KIRJOITTAJA Mika Possakka työskentelee Pohteella, Oulun yliopistollisessa sairaalassa / B-kuvantamisella, jossa tuotetaan päivystykselliset tietokonetomografia, natiivi, ultraääni ja MRI-tutkimukset. Näiden lisäksi hän toimii myös MRI:ssä vastuuhoitajana. Mika on Suomen Röntgenhoitajien hallituksen varajäsen ja toimii lisäksi myös Pohjois-Pohjanmaan radiografiayhdistyksen hallituksessa.