16 vuotta röntgenhoitajana – miten natiivikuvaus on muuttunut
Blogissa Maarit Markkanen kertoo omasta urapolustaan filmiajan pimiöistä tämän päivän digitaalisiin kuvantamisjärjestelmiin. Samalla hän pohtii alan huimaa kehitystä, jatkuvaa oppimista ja sitä, millaisia muutoksia tulevaisuus vielä tuo tullessaan.
Valmistuin 2010 röntgenhoitajaksi. Kun aloitin työt röntgenhoitajana, ajattelin, että 10 vuoden päästä olisin tosi konkari. Osaisin kaiken ja olisin nähnyt kaiken, mutta nyt tiedän, etten ole! Tämä ammatti kehittyy jatkuvasti ja motivoi minua aivan jokaisena päivänä.
Opiskeluaikana sain tehdä ensimmäisen natiiviharjoitteluni työpaikassa, jossa vielä laitettiin filmit kuvauskasetteihin pimiössä ja kehitettiin filmit kehityskoneessa. Filmikuvat laitettiin isoon kuvakuoreen, johon kirjoitettiin asiakkaan tiedot ja kuvauspäivämäärä sekä -kohde. Kuvakuoret olivat hyllyarkistossa aakkosjärjestyksessä. Mikäli asiakasta oli kuvattu aiemmin, niin silloin haettiin arkistosta aiempi kuvakuori, johon kirjattiin uusi kuvaus ja laitettiin filmit samaan kuoreen. Kuori vietiin sitten radiologin pöydälle, joka levitti filmikuvat valotaululle ja antoi kuvista lausunnon.
Valmistuttuani, työpaikassani oli natiiveissa jo digitaaliset kuvalevyt ja kuvanlukija. Pimiö oli jäänyt historiaan. Kun kuvan oli ottanut kuvalevylle, niin siirrettiin levy kuvanlukijaan. Kun lukija luki kuvaa, niin sillä aikaa sai kuvata jo seuraavaa projektiota. Oli aivan valtavan hienoa, kun kuvia pystyi muokkaamaan kuvanlukijan näytössä. Kuva oli usein diagnostinen, vaikka kuvausarvot eivät olisi olleet aivan nappiin. Näin ei ollut filmiaikana. Tämä vähensi paljon uusintakuvien ottoa. Lisäksi digitaalisille kuville saatiin digitaalinen arkisto. Enää ei kiikutettu radiologille kuvakuoria. Valotaulut jäivät enimmäkseen historiaan, mutta me hoitajat käytettiin niitä talvella kirkasvalolamppuna!
Tästä sitten siirryttiinkin suoradigitaalisiin laitteisiin. Kuva näkyy heti kuvanoton jälkeen näytöllä, eikä tarvitse enää siirrellä kasetteja paikasta toiseen. Erilliset kuvauksen säätöpöydät ovat useimmissa paikoissa jääneet historiaan ja tietokoneelta valitaan myös nämä. Ennen valittiin käsin röntgenputken suodatus kulloisellekin tutkimukselle, nykyään nämäkin tulee suoraan koneelta. Lisäksi on kaukosäädin, jolla saa liikuteltua putkea paikasta toiseen ja telinettä ylös alas.
Kävin tässä muutosta läpi aika suurpiirteisesti. Paljon on muitakin asioita muuttunut natiivikuvauksissa. Kun miettii, kuinka lyhyt aika loppujen lopuksi on 16 vuotta, niin kehitys menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Ennen perus natiivitutkimusta sai tuskin tehtyä 15 minuutissa valmiiksi. Nyt siihen menee aikaa vain muutama minuutti. Minulla on lähestulkoon vielä yhtä monta työvuotta jäljellä, kuin mitä olen tätä työtä tehnyt. En voi edes villeimmissä mielikuvituksissa miettiä miten tämä voi vielä muuttua?
KIRJOITTAJA Maarit Markkanen. Maarit työskentelee röntgenhoitajana Terveystalossa Seinäjoella ja toimii Suomen Röntgenhoitajien hallituksessa.