Röntgenhoitajien jatkokoulutus on mahdollistettava Suomessa
Kannanotto erikoistumiskoulutusten kehittämiseksi, työvoiman saatavuuden turvaamiseksi ja röntgenhoitajien urapolun luomiseksi
Tutkimmeko ja hoidammeko potilaita menneiden vuosien tiedoilla ja taidoilla? Saako potilas parasta mahdollista hoitoa?
Suomen terveydenhuolto kärsii ympäri valtakuntaa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla erittäin laajasta röntgenhoitajapulasta, jonka poistamiseksi ei olla löydetty keinoja tai niitä ei ole haluttu löytää. Lääketieteellisen säteilynkäytön ammattilaiset tarvitsevat työuralleen ennen kaikkea pitovoimatekijöitä, joiden puute yhdessä johtamisongelmien kanssa ovat suurimmat tämänhetkiset haasteet erityisesti lääketieteellisen säteilynkäytön ammattilaisten (röntgenhoitaja) keskuudessa.
Röntgenhoitajalla on merkittävä rooli terveydenhuollon palveluissa, sillä yli 70 % potilaisen saamista diagnooseista perustuu diagnostisiin tutkimuksiin eli mm. kuvantamistutkimuksiin. Säteilylaki 857/2018 mukaan vain röntgenhoitajat saavat käyttää lääketieteellistä säteilyä itsenäisesti. Lisänä diagnostisten terveysalojen kasvu on noin 7 % suurempaa suhteutettuna muihin terveydenhuollon sektoreihin.
Röntgenhoitajan peruskoulutuksesta valmistuu perustason röntgenhoitajia, jotka laillistuvat samalla kertaa kolmelle erikoisalalle: diagnostiikkaan, sädehoitoon ja isotooppitutkimuksiin. Peruskoulutuksen ei ole mielekästä, eikä siinä pystytä huomioimaan nopeasti kehittyviä erikoisalojen osaamisvaatimusten laajenemisia. Röntgenhoitajille on luotava mahdollisuus kehittyä omalla alallaan Suomessa niin erikoistumiskoulutusten osalta kuin työnantajaorganisaatioiden koulutuksen tuoman osaamisen tunnistamisen myötä uramallina ja palkkakehityksessä.