Röntgenhoitajan urapolku Suomessa – onko sitä?
Onko aika jo kypsä aloittaa substanssi- ja modaliteettipohjaiset erikoistumiskoulutukset tukemaan röntgenhoitajien ammatillista kehittymistä? Kaipaako röntgenhoitajakoulutus uudistusta, vai vastaako koulutus nykyisellään työelämän kaipaamaa osaamista?
Lääketieteellisen säteilyn käytön ammattilaisia on koulutettu Suomessa jo yli 70 vuotta, ja valmistuneita röntgenhoitajia on kaikkiaan 6 500. Vuosikymmenten aikana ollaan edetty vuoden koulutuksesta noin 3 1/2 vuotiseen korkeakoulututkintoon. Ammattikorkeakoulujen tulon myötä aiemmin suositut vuoden pituiset erikoistumiskoulutukset lopetettiin jo yli 30 vuotta sitten, eikä niiden tilalle ole tullut varteenotettavaa vaihtoehtoa meillä Suomessa. Tänä päivänä työelämä kaipaa erityisosaajia sekä modaliteetti- tai substanssilähtöistä erikoistumiskoulutusta, jossa syvennyttäisiin nimenomaan tiettyyn aiheeseen, ilman geneerisiä opintoja. Miksi olemme jääneet ammatillisessa kehityksessä muista Pohjoismaista jälkeen?
Onko Suomessa tarjolla urapolkumahdollisuuksia?
Röntgenhoitajat tarvitset urapolkumahdollisuuksia, sillä eteneminen uralla ei nykyisessä muodossaan anna montaa vaihtoehtoa – yli/osastonhoitajuus tai kliininen asiantuntijuus, heistäkin vain 22 % on YAMK-tutkintotaustaisia. Valitettavasti työelämä ei ole ottanut kliinisiä asiantuntijoita suopeasti vastaan, eikä lisäopinnot näy ainakaan palkassa. Valtaosa röntgenhoitajista haluaa tehdä röntgenhoitajan työtä, ja he janoavat lisätietoa heitä kiinnostavista substansseista. Nykyään Suomesta puuttuu röntgenhoitajien lisäopintomahdollisuudet oman substanssin sisällä. Ainoa keino saada substanssilähtöistä erityisosaamista on hakeutua ulkomaille opiskelemaan, mutta tunnustaako työnantaja tämän lisäkoulutuksen? Onko palkkapussiin luvassa lisää rahaa?
Tähän on tultava muutos ja urapolkumahdollisuus on mahdollistettava Suomessa. Alalta poistumista varhaisessa vaiheessa ammattiuraa on selkeästi havaittavissa; seitsemän vuotta riittää monelle ja alanvaihto siintää mielessä. Moni hoitaja miettii tässäkö tämä oli?
Erikoistumiskoulutukset, uhka vai mahdollisuus?
Tarvitsemme selkeät erikoistumiskoulutukset, jotka tulee toteuttaa yhteistyössä työelämän, liiton ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Lisäksi tarvitaan uskallusta ja koulujen korkean tason profiloitumista. Korkean profiilin koulutukseen on aina tulijoita, jopa ulkomaita myöten. Toteutuakseen tämä tarvitsee paljon työtä ja talkoohenkeä, joista palkan saa vasta koulutusten suosion myötä – tosin tuo palkka ei välttämättä näy lompakossa. Tarvitsemme myös valtiontaholta rahoitusta näille koulutuksille. Voisiko erikoistumiskoulutukset toteuttaa kolmikantaisena, jolloin kustannuksia jakaisivat työnantaja, valtio sekä opiskelija pienellä panoksella?
Säteilyn käyttäjien ammatillinen evoluutio
Säteilyn lääketieteellinen käyttö niin diagnostiikassa kuin terapiankin puolella on muuttunut radikaalisti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Periaatteessa vain säteilyelementti on pysynyt samana, ja lisänä mukaan on tullut uusia kuvantamismenetelmiä. Kehitys ja kasvu ovat diagnostisissa terveystieteissä edelleen huimia, ja kasvu onkin noin 7 % nopeampaa kuin muilla terveydenhuollon aloilla. Tehtävänsiirtona röntgenhoitajille tulee myös uusia kokonaisuuksia, jotka vaativat runsastakin lisäkouluttautumista ja harjoittelua, ja tällöin YAMK ei sovellu syventävään koulutukseen.
Voisiko meillä olla tulevaisuus, jossa erikoistumiskoulutukset ovat yliopistokoulutuksen tunnustuksen piirissä ja jossa aiemmin suoritetut syventävät opinnot huomioidaan osana diagnostisten terveystieteiden maisterikoulutusta.
KIRJOITTAJA
Suomen Röntgenhoitajien toiminnanjohtajana työskentelevä Päivi Wood. Päivillä pitkä ura röntgenhoitajana diagnostiikassa ja sädehoidossa niin koti- kuin ulkomaillakin. Järjestöurakilometrejäkin on kertynyt jo yli 20 vuotta.