Hampaiden kuvantaminen, pintaa syvemmältä
Hammaskuvantaminen vaatii röntgenhoitajalta vankkaa ammattitaitoa, kokemusta ja motivointitaitoja.
Olen nykyisessä työssäni kuvannut erittäin paljon hampaita. Alussa esimerkiksi oikean asennon hahmottaminen oli haastavaa. Nyt pystyn ammattitaidon ja kokemuksen perusteella asettelemaan kuvauskohteen sen vaatimalla tavalla saadakseni halutun mukaisen kuvan. Edelleen koen onnistumisen riemua siitä, kun saan aseteltua haasteellisen kuvauskohteen niin, että kuvasta tulee hyvä ja suuradiologi voi antaa siitä lausunnon.
Työpäivän aikana kuvauksista suurin osa on PTG- ja osaPTG-kuvia. KKTT-kuvauksia on noin kaksi kertaa viikossa. Leukanivel- ja kefalometria kuvauksia on satunnaisesti. Hammaskuvauksissa toistoa tulee paljon. Koska PTG-kuvaus on nopea tutkimus, on röntgenhoitajalla tärkeä tehtävä kuvauksen onnistumisessa. Hänen tehtävänsä on lyhyessä ajassa luoda kuvattavalle luottavainen ilmapiiri, asetella kuvausasento halutun mukaiseksi ja kertoa asiakkaalle kuvauksen kulusta.
Joskus asiakkaan motivoiminen kuvaukseen on kuitenkin haastavaa. Asiakkaan liikkumattomuus kuvauksen aikana on tärkeää, ettei uusintakuvausta tarvitsisi ottaa. PTG-kuvauksessa korut ja lävistykset pään ja kaulan alueella aiheuttavat artefaktoja kuvaan. Myös kielen nostaminen kitalakeen voi olla hankala hahmottaa. Asiakkaan anatomia ja purenta voivat olla haastavia ja vaatia erikoisempia kuvausasentoja. Laitteen rajallisuus voi aiheuttaa kuvaukseen omat haasteensa esimerkiksi hartiakkaan asiakkaan kohdalla.
Vuosien saatossa olen nähnyt, miten röntgenlaitteet kehittyvät sekä helppokäyttöisemmiksi että miellyttävimmiksi käyttää. Työpaikallani esimerkiksi uuden KKTT-laitteen tultua röntgenhoitajien työ on sujuvoitunut eikä kuvaushuoneessa tarvitse käydä enää kuvauksen välissä, vaan kuva-alan muokkaus ja annoksen optimointi voidaan tehdä säätöhuoneen puolella tietokoneella. Tämä nopeuttaa kuvauksen kulkua. Uuden laitteen myötä asiakkaiden annokset ovat myös pienentyneet.
KKTT-tutkimuksia käytetään tukemaan ptg- ja intraoraalikuvia. Kuvauksen suorittaa itsenäisesti röntgenhoitaja, mutta suuradiologi on pääsääntöisesti paikalla tutkimusten aikana. Röntgenhoitaja voi konsultoida suuradiologia kuvauksen aikana ja kuvaa voidaan optimoida halutulla tavalla. Kuten PTG-kuvauksessa, niin KKTT-kuvauksessakin röntgenhoitaja kertoo asiakkaalle kuvauksen kulusta ja tekee tarvittavat potilasasettelut ja säädöt KKTT-laitteelle. Tässäkin kuvauksessa röntgenhoitajan haasteena on motivoida asiakas pysymään liikkumatta kuvauksen aikana, ettei kuvaan tulisi liikeartefaktoja.
Työpaikallani kaikki röntgenhoitajat osallistuvat myös KKTT-tutkimusten kuvaamiseen. Näin ammattitaito pysyy yllä. Pääosin kuvauskohteet ovat alaleuan viisaudenhampaita. Kuvausten avulla selvitetään hampaiden juurten ja mandibulaarikanavan suhdetta epäiltäessä hermoriskivaurion mahdollisuutta. Muita mahdollisia kuvausindikaatioita ovat esimerkiksi implanttihoidon suunnittelu, leuan alueen kystien kuvantaminen ja hammas- ja alveolimurtumien kuvantaminen. KKTT-kuvia käytetään myös hampaiden särkytilojen selvittämisen apuna, kun niihin ei ole saatu riittävää selvyyttä ptg- ja/tai intraoraalikuvilla.
Sekä PTG- että KKTT-kuvauksissa ei tarvitse käyttää säteilysuojaimia, koska annokset ovat pieniä. Raskaana olevia voidaan myös kuvata. Täytyy kuitenkin miettiä, onko esimerkiksi KKTT-kuvaus välttämätön juuri sillä hetkellä.
Kuten kaikissa kuvauksissa, niin myös hammaskuvantamisessa, on tärkeää kuvauskohteen asettelu ja asiakkaan tarpeiden huomioiminen. Hammaskuvauksissa kontakti asiakkaaseen on lyhyt, jolloin röntgenhoitajan ammattitaito korostuu entisestään.
KIRJOITTAJA maaliskuun blogistina on Niina Metsä-Simola, hän on toiminut pitkään röntgenhoitajan tehtävissä monella eri kuvantamisen sektorilla kartuttaen osaamistaan monialaisesti. Nykysin Niina toimii vastaavan röntgenhoitajan tehtävissä.