Forensinen radiografia – kuvantaminen oikeuden palveluksessa
Kuvantaminen antaa mahdollisuuden tutkia väkivaltarikoksia ja kuolemansyitä entistä tarkemmin. Tällä hetkellä Suomessa kuvantamisen tarjoamaa potentiaalia hyödynnetään vasta pienissä määrin. Myös vainajien tunnistamisessa voitaisiin hyötyä kuvantamisen laajemmasta käytöstä.
Forensinen radiografia suomennetaan usein oikeuslääketieteelliseksi kuvantamiseksi. Englannin termille “forensic” ei kuitenkaan ole täsmällistä suomennosta, vaan sen voi kääntää sekä “oikeudenkäyttöön liittyväksi” tai “rikostutkimukselliseksi”. Suomen forensisen arkeologian ja osteologian seura ry(siirryt toiseen palveluun) (FAFAA)(siirryt toiseen palveluun) suosittelee sanastossaan suomeksi termiä forensinen. Näiden näkökulmien vuoksi myös Suomen Röntgenhoitajat ry on pyrkinyt vakiinnuttamaan forensinen-termin käyttöä.
Kuvantamista alettiin hyödyntää oikeudellisena näyttönä hyvin nopeasti röntgensäteiden keksimisen jälkeen. Ensimmäinen röntgenkuva oli tiettävästi todistusaineistona jo vuonna 1896, kun Tolson Cunningin jalassa ollut ampumavamma ei parantunut. Kuvantamisen avulla luoti löydettiin ja poistettiin – ampujalle seurauksena oli tuomio murhan yrityksestä. Myös tulli alkoi hyödyntää röntgenlaitteita samana vuonna. Kehitys on ollut nopeaa leikekuvantamisen tullessa käyttöön ja kiihtynyt entisestään 2000-luvun aikana.
Forensisen radiografian toiminta-alaan voidaan katsoa kaikki sellaiset kuvantamistutkimukset, joissa tuotetaan näyttöä oikeudellisiin tai rikostutkimuksen tarpeisiin. Yleensä tähän on katsottu kuuluvaksi lasten pahoinpitelyepäilyt, kehonsisäisen salakuljetuksen epäilyt, oikeuslääketieteelliset ikäarviotutkimukset sekä vainajien kuvantaminen uhrintunnistuksen ja kuolemansyyn selvittämisen vuoksi. Näiden lisäksi oikeudellista merkitystä voi olla minkä tahansa väkivaltarikoksen uhrin tai ammattitaudin tutkimisella sekä esimerkiksi rekkojen, junien ja muiden elottomien kohteiden läpivalaisemisella.
Elävien henkilöiden kuvantamisessa ollaan tekemisissä tärkeiden, henkilön oikeusturvaa koskevien kysymysten kanssa: Rikoksentekijä tai korvausvastuussa oleva voi vapautua syytteistä tai viaton voi joutua rangaistuksi, jos todistusaineisto ei ole luotettavin menetelmin tuotettu ja analysoitu. Myös tutkimuksen kohteen suostumuksen rooli vaihtelee riippuen mitä lainsäädäntöä sovelletaan: Maahanmuuttajan ikäarviotutkimus edellyttää suostumusta, mutta kieltäytymisestä seuraa tutkittavan tulkitseminen aikuiseksi. Huumeiden salakuljetuksesta epäilty voidaan kuvantaa viranomaisen määräyksellä pakkokeinolain puitteissa ilman suostumusta. Pahoinpitelyepäilyissä lapsi voidaan joutua ottamaan huostaan suostumuksen saamiseksi.
Myös vainajien tutkimiseen liittyy merkittäviä oikeudellisia tekijöitä: Kuka on vastuussa kuolemasta, kuka vainaja on, mihin hän on kuollut ja milloin? Suomen lainsäädäntö edellyttää kuolemansyyn selvittämistä ja vainajan tunnistamista. Vuosittain Suomessa kuolee noin 55 000–60 000 henkilöä, joista suurin osa on ns. luonnollisia kuolemia, ja noin 5 % tapaturmista ja väkivallasta johtuvia. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus tehdään vuosittain noin 8000:lle ja lääketieteellinen ruumiinavaus noin 2000:lle. Kun vainajien tietokonetomografioita (PMCT) tehdään vuosittain noin 300 tutkimuksen verran, on selvää, että kuvantamisella olisi vielä paljon annettavaa kuolemansyytutkimuksessa.
Yhdysvalloissa New Mexicon osavaltiossa on käytäntönä, että kaikki traumaattiset kuolemat kuvataan PMCT:llä. Jos kuolinsyy selviää kuvantamisessa, ei vainajalle tarvitse tehdä ruumiinavausta, ellei kyseessä ole henkirikos. Sveitsin Lausannessa kuvataan PMCT:llä ja tarvittaessa myös magneetilla kaikki väkivalta- ja onnettomuusepäilyt, hoitovirheet sekä luonnolliset kuolemat, joissa ei ole tiedossa olevaa sairautta taustalla. Suomessa kuvantamista tehdään järjestelmällisemmin Tampereella, jossa on oma laite PMCT-käyttöön. Muilla alueilla kuvantamista tehdään logistisista syistä varsin vähän.
Uhrintunnistuksessa Suomen kaikissa oikeuslääketieteen laitoksissa on käytettävissä hampaiston intraoraalinen röntgenkuvaus – Tampereella myös PMCT. Hammastunnistus onkin keskeinen menetelmä, koska elinaikainen hammashoito on Suomessa hyvin dokumentoitua. Laajamittaisessa suuronnettomuuden uhrintunnistusoperaatiossa (DVI) on Suomessa käytetty PMCT:tä ainakin Kaakkois-Aasian vuoden 2004 tsunamiuhrien kotiuttamisen yhteydessä. DVI-tapauksia varten Suomeen olisikin syytä luoda PMCT-verkosto, koska etenkin ilta- ja viikonloppuaikoina sairaaloissa on käyttämätöntä laitekapasiteettia.
International Association of Forensic Radiographers (IAFR)(siirryt toiseen palveluun) julkaisi vuonna 2020 suosituksen(siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan forensista kuvantamista tekisivät röntgenhoitajat, jotka ovat saaneet tutkinnon jälkeistä lisäkoulutusta. DVI-tutkimuksia ohjeistaa INTERPOL, jonka vuonna 2023 päivittämä DVI Guide(siirryt toiseen palveluun) suosittelee kuvantamiseen koko kehon PMCT-tutkimusta. Tällä hetkellä yli sadasta kansainvälisestä asiantuntijasta koostuva IGISPA-työryhmä koostaa ajankohtaista tieteellistä näyttöä lasten pahoinpitelyepäilyjen kuvantamisesta, ja suositus on tavoitteena julkaista loppuvuodesta 2025.
Kansainvälisesti forensisen kuvantamisen kehitystä edistää kaksi järjestöä: röntgenhoitajille suunnattu IAFR ja lääkärivetoisempi International Society of Forensic Radiology and Imaging (ISFRI)(siirryt toiseen palveluun). IAFR ja ISFRI järjestävät kongresseja ja verkkokoulutuksia, organisoivat tutkimuksia sekä julkaisevat ohjeistuksia ja suosituksia. Suomen Röntgenhoitajat ry ja IAFR ovat hiljattain sopineet yhteistyöstä forensisen radiografian edistämiseen liittyen, minkä myötä Suomessakin voidaan viedä forensinen kuvantaminen kansainväliselle huipputasolle.
KIRJOITTAJAT
Fox Marttinen on Suomen ensimmäinen muodollisesti koulutettu forensinen röntgenhoitaja (MSc Forensic Radiography). Fox työskentelee HUS Diagnostiikkakeskuksessa ja toimii IAFR:n puheenjohtajana sekä Suomen Röntgenhoitajien hallituksessa.
Soile Raasakka on suorittanut Sveitsin Lausannessa forensisen kuvantamisen käytännön työn opiskelut ja saanut sertifikaatin sieltä opinnoistaan. Soile työskentelee Suomen Terveystalo Oyllä magneettikuvantamisen piirissä ja on IAFR:n sihteeri.