Mammografia – uhka vai mahdollisuus
Mammografiatutkimukset jakavat röntgenhoitajien kiinnostusta. Toiset pelkäävät jo opiskeluaikana tätä modaliteettia, kun taas toiset innostuvat tosissaan.
Olipas se raflaava otsikko, mutta sainpahan sinut kiinnostumaan tästä! Mammografiatutkimukset jakavat röntgenhoitajien kiinnostusta. Toiset pelkäävät jo opiskeluaikana tätä modaliteettia, kun taas toiset innostuvat tosissaan. Minä kuulun siihen röntgenhoitajakuntaan, jonka sydämen on mammografiatutkimukset vieneet. Minulle mammografiatutkimukset ovat olleet alusta asti mahdollisuus, eivät uhka.
Koulussa jo innostuin mammografioista ja niihin liittyvistä lisätutkimuksista. Ystäväni ja kollegani Tarjan kanssa teimme myös opinnäytetyömme rintasyöpäpotilaille. Teimme oppaan rintasyöpäpotilaan hoitopolusta sädehoidossa. Vuosi ennen kuin olin valmistunut röntgenhoitajaksi, kävin viikoittain Terveystalolla avustamassa mammografiaseulonnan varmistusilloissa.
Terveystalolainen minusta sitten tulikin, alkaen vuodesta 2010. Aluksi meitä oli röntgenissä kaksi hoitajaa, jotka hoitivat muiden röntgenin töiden lisäksi niin kliiniset- kuin seulontamammografiatkin, ja lisäksi koko Etelä-Pohjanmaan varmistustutkimukset. Kuvausmäärä per hoitaja oli kova. Mammografioita tuli kuvattua n. 2800 / vuosi. Nykyään meitä on seitsemän röntgenhoitajaa, joten mammopäiviä ei enää tule niin paljon.
Nämä kuvausmäärät ovat tehneet minusta kyllä aika näppärän mammografiahoitajan, vaikka itse sen sanonkin! Olen kehittynyt hurjasti mammografian haastavimmissakin kuvauksissa. Olen huomannut, että ei ole vain yhtä oikeaa kuvaustapaa, vaan voi kuvata monella tavalla ja päästä aivan samaan lopputulokseen. Voin kuvata seisten sivulta, seisten edestä, seisten edestä nostaen putken ylös pois tieltäni, istuen sivulta tai istuen edestä sekä yhdellä tai kahdella kädellä rinnasta pitäen. Kuvaustapani valitsemisen ratkaisee asiakkaan anatomia (mm. rinnan koko, paino, pituus, vartalon rajoitteet). Näin teen kuvauksen itselleni ergonomiseksi ja asiakkaalle mahdollisimman mukavaksi.
Toki mammografian kuvaaminen kannattaa aloittaa SORF:in kuvausoppaan avulla. Siinä on ohjeet projektioiden kuvaamiseen valokuvien kera ja hyvän kuvan kriteerit. Siten minäkin olen aloittanut, ja sitten perusasioiden jälkeen olen kehitellyt näitä omia tapojani. Lisäksi paljon uusia hyviä kikkoja oppii katselemalla kollegoiden kuvaustyöskentelyä. Mielestäni kuvaustapa voi olla mikä vaan, kunhan hyvän kuvan kriteerit täyttyvät.
Joskus kuulee sanottavan, että mammografiat ovat niin yksinkertaista ja tylsää. Voin sanoa, että eivät ole. Näinkin pitkällä kokemuksella löydän joka vuosi, itsearvioinnin jälkeen, jotain kehitettävää kuvauksiini. Kehityn siis mammografioissa edelleenkin lähes samaa tahtia kuin magneetissa!
Mikäli menet työpaikkaan, jossa vaaditaan mammografioiden kuvaamista, ota ne siis mahdollisuutena, älä uhkana. Mammografia on oikeasti taitavaa kuvaamista, yhteistyötä ja vuorovaikutusta asiakkaan kanssa, sekä välillä myös aivotyötä. Toki joskus asiakkaan suusta tuleva lause: “on sinullakin työ”, vähän ärsyttää, mutta haen taas seuraavan asiakkaan huutaen: “Virtanen” ja väläytän hänelle lämpimän hymyn 🙂
KIRJOITTAJA
Maarit Markkanen työskentelee röntgenhoitajana Seinäjoen Terveystalolla. Röntgenhoitajan työn ohella hän on mukana ammattiyhdistystoiminnassa luottamushenkilönä ja valtuutettuna. Markkanen on myös Suomen Röntgenhoitajat ryn hallituksen jäsen.