Siirry sisältöön
Haku Liity jäseneksi

Urapolku

Röntgenhoitajat ovat pieni, mutta potilaan hoidon kannalta varsin merkityksellinen terveydenhuollossa työskentelevä ammattiryhmä.

Lähes 70 % sairauksien toteamisesta perustuu diagnostisiin menetelmiin, näin ollen röntgenhoitajan osaaminen on keskeisessä rooli potilaan diagnoosinteossa. Diagnostiset alat kasvat noin 7 % nopeammin kuin muut terveydenhuollon alat.   

Suomen röntgenhoitajan tutkinto poikkea hieman valtaosasta muiden maiden vastaavista tutkinnoista. Meillä Suomessa laillistamisprosessissa, josta vastaa Valvira, röntgenhoitaja saa ammattioikeuden toimia kolmella toisistaan eriävillä erikoisalalla. Suomessa laillistettu röntgenhoitaja voi toimia diagnostiikan monissa eri modaliteeteissa (tutkimusmenetelmä), isotooppiyksikössä ja sädehoidossa. Suomalainen röntgenhoitajan tutkinto antaa vastavalmistuneelle perusvalmiudet toimia näillä kaikilla erikoisaloilla. Itse ammatin sisäistäminen tapahtuu työhön perehtymisjaksolla. Jokaisella erikoisalalla on syväosaamista tarvitsevia kokonaisuuksia.

Röntgenhoitajalla on mahdollisuus valita hyvin erilaisia työpaikkoja ja edetä urallaan syventämällä osaamistaan niissä. Työpaikasta riippumatta röntgenhoitaja tarvitsee jatkuvaa ja elinikäistä oppimista; sekä ammatillista että säteilysuojelullista täydennyskoulutusta pystyäkseen työskentelemään alati muuttuvassa ja kasvavassa kuvantamisen kentässä.

Röntgenhoitajana sinulla on myös useita mahdollisuuksia uralla etenemiseen. Perinteisesti Suomessa arvostetaan todistuksella osoitettavaa pätevyyttä ja sen hankkiminen on mahdollista esim. erikoistumiskoulutuksella (mm. sonografia), YAMK-tutkinnolla tai tiedekorkeakoulussa suoritetulla tutkinnolla. Lisäksi suomalaiset röntgenhoitajat voivat opiskella ulkomaisissa yliopistoissa suoraan subtanssilähtöisiä radiografian aineita, kuten magneettikuvantamista, kuvadiagnostiikkaa, toimenpideradiografiaa, säteilysuojelua, annossuunnittelua jne.

Röntgenhoitajan laaja työkenttä

Röntgenhoitajan laaja koulutustausta tuo eteen monia erilaisia vaihtoehtoja heti valmistumisen jälkeen. Terveydenhuollossa röntgenhoitajat voivat työskennellä hyvin erilaisilla alueilla jokaisen erikoisalan sisällä.

Röntgenhoitajan osaamista lääketieteellisen säteilyn käytön asiantuntijana arvostetaan terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Oman työnsä lisäksi röntgenhoitaja omaa tiedot väestönsuojelusta ja pystyy toimimaan asiantuntijana mm. pelastuslaitoksella tai ydinvoimaloissa.

Röntgenhoitajan työstä säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöihin liittyvässä laissa.

Kliinisen radiografiatyön lisäksi röntgenhoitajia työskentelee monissa muissa tehtävissä kuten:

Koulutuksella laajempaa ja syvempää osaamista

Laki velvoittaa ei pelkästään työnantajaa vaan myös työntekijää itseään huolehtimaan osaamisensa ylläpidosta riittävällä ja oikeanlaisella täydennyskoulutuksella. Suomen Röntgenhoitajien antaman suosituksen (2008) mukaan röntgenhoitajien tulisi osallistua vähintään viiteen ammatilliseen täydennyskoulutuspäivään tai sitä vastaavaan vuodessa. Lisäksi säteilylainsäädännön mukainen täydennyskoulutus (40 t/viisi vuotta) tulee olla ajan tasalla aina viisi vuotta taaksepäin tarkasteltuna.

Lisäkoulutukseen, varsinkin laajempaan kokonaisuuteen (esim STV, mammografia, sonografia) osallistuttaessa tulee keskustella työnantajan kanssa. Koulutus ja uusi osaaminen tulee huomioida työtehtävissä ja palkkauksessa. Tarvittaessa kannattaa tarkastella mahdollisuutta siirtyä uuteen työpaikkaan, jossa lisäkoulutusta arvostetaan.

Täydennyskoulutusta tarjoavat tahot

Röntgenhoitajan peruskoulutus ja muutaman vuoden työkokemus antavat hyvän pohjan osallistua urakehitystä tukevaan lisäkoulutuksen, joka auttaa uralla etenemisessä ja uudenlaisiin tehtäviin siirtymisessä.

Tarjolla olevat täydennyskoulutuskokonaisuudet voivat vaihdella tunnin pituisista useamman päivän kestäviin laajapohjaisiin kokonaisuuksiin. Selvää tietenkin on, että mitä lyhyemmästä koulutuksesta on kyse, sitä vähemmän vaikutetaan syvempään osaamiseen. Täydennyskoulutusta, niin ammatillista kuin säteilysuojelullistakin, tarjoavat useat eri tahot, on organisaation omia koulutuksia ja kaupallisten toimijoiden tarjoamia koulutuksia. Onkin tärkeää tarkastella tarjolla olevien koulutusten sisältöjä ja ennen kaikkea luentojen määrää ja miettiä koulutusten vaikuttavuutta niin yksilö- kuin organisaatiotasolla.

Erikoistumiskoulutukset

Erikoistumiskoulutukset ovat osa koulutusjärjestelmää, lait ja asetukset säätelevät niitä. Valtio rahoittaa erikoistumiskoulutuksen järjestämistä. Korkeakoulut voivat järjestää erikoistumiskoulutusta joko maksutta tai periä maksimissaan 120 € opintopisteeltä.

Erikoistumiskoulutus on ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistävää pitkäkestoista koulutusta korkeakoulututkinnon suorittaneille tai vastaavan osaamisen saavuttaneille. Niihin voivat hakeutua niin opisto- kuin ammattikorkeakoulutasoisen tutkinnon suorittaneet röntgenhoitajat. Korkeakoulut itse päättävät opiskelijoiden valintakriteerit. Sonograaferin erikoistumiskoulutukseen voivat osallistua muutkin terveydenhuollon ammattihenkilöt. Erikoistumiskoulutukset eivät ole tutkintoon johtavaa koulutusta.

Valtioneuvoston asetuksen (siirryt toiseen palveluun)mukaan ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutusten laajuus on vähintään 30 opintopistettä. Koulutukset hyödyntävät korkeakoulujen uusinta tutkimus- ja kehittämisosaamista sekä vastaavat ajankohtaisiin ja tulevaisuuden työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeisiin. Niitä kehitetään korkeakoulujen ja työelämän yhteistyössä.
Opintopolku verkkosivuilta on löydettävissä listaus käynnissä olevista ammattikorkeakoulujen tarjoamista erikoistumiskoulutuksista. Erikoistumiskoulutuksena voidaan järjestää vain koulutus, jonka perusteista on sovittu ammattikorkeakoulujen/ yliopistojen keskinäisessä yhteistyössä. Erikoistumiskoulutukseen osallistuneen röntgenhoitajan osaaminen perustuu suoritetun koulutuksen tuottaman teoreettisen tietoon ja työkokemukseen. Erikoistumiskoulutuksen suorittanut röntgenhoitaja omaa usein syvällisempiä taitoja kyseiseltä modaliteetilta ja hän on osaltaan vastuussa tämän tiedon välittämisestä omassa yksikössään.

Ylemmät korkeakoulututkinnot

Suomessa on niin kutsuttu duaalimalli korkeakoulujärjestelmänä. Sekä ammattikorkeakoulut, että yliopistot tarjoavat mahdollisuuden suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon perustutkinnon suorittamisen jälkeen. Näillä korkeakoulututkinnolla on selkeästi erilaiset roolit ja tarkoituksensa. Ammattikorkeakouluissa opetus on käytännönläheistä ja työelämän tarpeisiin vastaavaa, kun taas yliopistoissa opetus painottuu tutkimukseen ja tieteeseen.

Ylemmän korkeakoulututkinnon kautta uralla eteneminen on aikaisemmin tarkoittanut usein siirtymistä pois suorasta kliinisestä työstä, mutta 2010-luvun alusta on perustettu enenevästi kliinisiä asiantuntijapestejä myös röntgenhoitajille. Osa kliinisen asiantuntijan tehtävistä edelleen vaatii ylempää korkeakoulututkintoa.

YAMK-tutkinto

Ammattikorkeakoulussa voi suorittaa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK), joka on laajuudeltaan 90 – 120 opintopistettä. Tarjonta on laajaa, ammattikorkeakoulujen ohjelmat vaihtelevat eri alojen kliinisestä asiantuntijuudesta johtamiseen kehittämiseen. Valitettavasti puhtaasti röntgenhoitajille substanssilähtöistä YAMK tutkintoa ei ole vielä tarjolla, mutta osassa YAMK-opintoja on muutaman opintopisteen verran myös radiogiafiaan liittyviä opintoja mm. laadusta, syöpäpotilaan hoidosta, diagnostisen alojen johtamista jne. Osa opinnoista on pelkästään englanniksi.

YAMK koulutus ohjaa hankkimaan ja käsittelemään alan tutkimustietoa ja soveltamaan sitä työssään. Koulutuksen on tarkoitus antaa valmiuksia työelämän kehittämis- ja asiantuntijatehtävissä toimimiseksi. YAMK-tutkinto antaa saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin kuin yliopistossa suoritettu ylempi korkeakoulututkinto.

YAMK-opintojen edellytyksenä on suoritettu ammattikorkeakoulututkinto tai muu soveltuva korkeakoulututkinto. Vuoden 2020 alusta myös opistotasoisen röntgenhoitajatutkinnon suorittaneet ovat voineet hakeutua suorittamaan suoraan YAMK-tutkintoa, eikä tutkintoa tarvitse ensin päivittää AMK-tutkinnoksi. YAMK-tutkintoa suorittamaan valittavalta edellytetään kolmen vuoden työelämäkokemusta röntgenhoitajaksi valmistumisen jälkeen.

Yliopistotutkinto

Yliopiston ylempi korkeakoulututkinto eli maisterin tutkinto voidaan suorittaa alemman korkeakoulututkinnon tai sitä vastaavan koulutuksen jälkeen. Yliopistojen jatkotutkintoja ovat tohtorin ja lisensiaatin tutkinnot, jotka suoritetaan ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen.

Suomessa on kuusi yliopistoa, jotka tarjoavat terveystieteen opintoja; Itä-Suomen yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto, Jyväskylän yliopisto ja Åbo Akademi. Lisäksi tarjolla on Terveyshallintotieteen opintoja kahdessa yliopistossa; Itä-Suomen yliopistossa ja Oulun yliopistossa. Vaasan yliopiston opetustarjonnassa on Sosiaali- ja terveyshallintotiede.

Jaa:
Jaa Linkedinissä